- Meneekö tämä juna Tampereelle?
- Ei mene, vastasi mies.
Jonkin ajan kuluttua Kekkonen kysyi samaa uudelleen ja sai jo hieman ärtyneen vastauksen. Pääjohtaja palasi vaunuun, ja Kekkonen kysyi mieheltä vielä kerran:
- Meneekö tämä juna Tampereelle?
- Etkö sinä helvetin kaljupää usko, että tämä juna ei mene Tampereelle!
Kekkonen kääntyi pääjohtajan puoleen ja sanoi:
- Siinäs kuulet, miten epäkohteliaita rautateillä ollaan!
(Tästä jutusta kiitos kuuluu nimimerkille Anonyymi.)
Kaksi miestä näki Kekkosen ulkoiluttamassa isoa koiraa. Toinen kysyi:
- Mikä toi peto on?
- Se on venäläinen vinttikoira.
- Kyllä mä nyt Kekkosen tunnen.
(Tästä jutusta kiitos kuuluu nimimerkille Anonyymi.)
Pekka Hyvärisen elämänkerta selittää, miksi Kekkonen halusi olla politiikassa enemmän lääkäri kuin tuomari. Lääkärileikit kiinnostivat nimittäin Kekkosta vielä aikuisenakin.
(Tästä jutusta kiitos kuuluu nimimerkille Anonyymi.)
Kekkosen viimeisellä presidenttikaudella merivesi tulvi kerran myrskysäällä kauppatorin yli presidentinlinnaan. Kekkonen tunnusti jälkeenpäin Karjalaiselle pelänneensä hetken, että linnasta olisi voinut tulla Ahdin valtakunta.
(Tästä jutusta kiitos kuuluu nimimerkille Anonyymi.)
Eräillä päivällisillä presidentti Kekkonen joutui istumaan kunniapaikalla ison, varsin matalalle ulottuvan kattokruunun alle. Kun seurue oli nousemassa pöydästä, Kekkonen työnsi tuoliaan taaksepäin ja nousi reippaasti pystyyn. Tällöin hän löi päänsä kattokruunun keskustasta alas sojottavaan piikkimäiseen koristeeseen. Kekkosen päähän tuli vertavuotava haava. Sekä päivällisten isännät että vieraat olivat kauhuissaan. Hetken päätään pideltyään presidentti laukaisi tilanteen sanoen:
- Minusta ei todellakaan ole kuninkaaksi, kun ei kruunu sovi päähäni.
(Tästä jutusta kiitos kuuluu nimimerkille Anonyymi.)